Archive

Tänään kävin elämäni parhaalla eläinlääkärillä! Siellä vaan siliteltiin mun masua ja sitten sain herkkuja! Kaikki lääkärit vois olla tuollaisia, miksi niiden joidenkin pitää piikittää?
Sitten me katseltiin sellaista ruutua josta kaikki oli tosi innoissaan. Minäkin sitten vähän vilkuilin sitä...

...mutta en kyllä ymmärtänyt siitä sekasotkusta mitään. Siinä muka näkyi ainakin kolme vauvaa mutta tässäkin kuvassa näen kyllä vaan yhden pallon, onkohan se syötävää?

Tarkempia tietoja tästä kummallisten tapahtumien sarjasta (joka alkoi kun olin Potterilla kylässä ja jotenkin tuntuu ettei se vieläkään ole lopussa) voi lukea täältä.

Lahden reissulta lähdinkin vähän omille matkoilleni, nimittäin Potter-poikaa tapaamaan Jyväskylään. Ekana iltana olin kyllä sitä mieltä, että Potter voisi pysyä kauempana minusta kun päivä oli jo ollut niin raskas ja pitkä, mutta kolmena seuraavana päivänä Potter olikin mielestäni ihan kiva!

Nyt vaan kuulemma odotellaan...kun vaan tietäisin että mitä?!

Minut oli taas ilmoitettu osallistumaan johonkin turhanpäiväiseen kilpailuun. Niinpä matkustimme Lahteen 24.4.

Ehkä me nyt vähän näytettiin samanlaisilta (mikä olisi siis ollut kilpailussa tarkoitus), mutta nuo toiset korvat on kyllä ihan feikit eikä me sitten voitettu.

Ei se kuitenkaan ihan turha reissu ollut, voitin sentään paljon herkkuruokia ja yhden vinkulelun, josta Piitu kyllä tykkää paljon enemmän kuin minä. Ja taaaaas jouduin poseeraamaan kameroille.

Kilpailun sivuille tästä

Nyt olen jo 2v. fiksu ja filmaattinen aikuinen! Olen kuullut sanottavan, että minulle olisi jo kasvamassa aivotkin.

jouduin taas poseeraamaan muutama päivä ennen synttäreitä...

...mutta vaiva palkittiin synttäripäivänä herrrkullisella kakulla!

Eläinlääkäri Heikki Nurmi totesi tänään silmäni, polveni ja sydämeni terveiksi! :)

Osallistuin Piitun ja Nastin kanssa Mansen Murre -joukkuejuoksukilpailuun. Niina ja Tanja tekivät meidän joukkueelle tällaiset edustusasut:

Meidän tehtävänä oli sitten juosta tosi lujaa. Se oli kivaa, siksi juoksin maaliin päästyäni vielä kerran takaisin alkuun ennen kuin annoin vuoron Nastille ja Piitulle.

Sitten me voitettiin! Olimme microjen nopein joukkue, ja sitten vielä voitettiin paras joukkuepuvustus -kilpailu! Piitu oli kaikkein nopein ja sai vielä enemmän palkintoja kuin minä ja Nasti.

Nautin kovasti voitosta ja kaikesta saamastamme huomiosta.

Heinäkuun lopussa matkustimme jonnekin kauas, sillä junassa piti olla koko yö! Aamupalaa syötiin siellä missä Joulupukki asuu...

...Napapiirikö se nyt sitten oli?

Autolla jatkoimme matkaa vielä kauemmas. Matkan varrella näin ainakin poroja,

erikoisia kasveja

ja korkeita paikkoja.

Patikoin urheasti n. 5 km päivässä, ja illalla nukutti hyvin takkatulen ääressä.

Tällä matkalla opin saunomaan

ja lepäämään aina kun mahdollista, vaikka rautatieasemalla junaa odotellessa.

Täytin tänään 1v. Olen siis iso koira jo. Synttäreiden kunniaksi kävin näyttelytreeneissä ja sitten riehuin kavereiden kanssa koirapuistossa.

Kotona sain sitten syödä ensimmäisen synttärikakkuni. Hyvää oli!

Kävin pitkäperjantaina harjoittelemassa Jämsän mätsäreissä tulevia näyttelyitä varten. Siellä oli aika hurjaa, kun muut koirat yhtä toista kääkkää lukuunottamatta olivat paljon minua isompia.

Yhtään ei silti pelottanut, ja päätinkin toimia järjestyksenvalvojana. Kehässä kävelin välillä ihan niin kuin kuuluikin, ja muistin myös hymyillä kameralle.




Pöytää ei kehässä ollut ja märällä asfaltilla oli vähän ikävää seistä paikallaan, joten näytin kyllä hampaat nätisti, mutta muuten en paikallaan olemisesta välittänyt. Palkinnoksi sain luun ja sinisen nauhan...

...se ei kai ollut pääpalkinto, mutta olin kyllä silti paras, koska olin ainoa jolla oli ikioma fanikerho kehän laidalla.